Rock SM -salibandyturnauksesta on muodostunut Provinssirockin työntekijäporukalle jo perinteeksi, ja tammikuussa lähdimme puolustamaan pohjalaiskunniaa jo 10. kertaa. Joukkueenjohtajapariskunta Ristimäki ilmoitti lauantaiaamun tunteina noroviruksen iskeneen ja jouduimme ensimmäistä kertaa ikinä lähtemään liikkeelle vailla johtotähtiämme, kuin ellun kanat.
Saavuimme aamun varhaisina tunteina Vantaan Campo-Sport Centeriin mukanamme aina uskollinen fanijoukkiomme ja uusi GM, valtavat paineet harteilleen aiemmilta legendaarisilta joukkueenjohtajilta saanut Janne Keskitalo. Jannelle oli lääkäri ja WADA määränneet elinikäisen ottelukiellon, joten nyt kohtalona oli seisoskella fläppitaulun kanssa kentän laidalla.
Ennen pelien aloitusta katsoimme kentälliset läpi, ja maalivahdiksi Timpan tilalle buukattiin Vähämäjen Joni. Kentällä nähtiin muuten paljon tuttuja naamoja, tosin uusikin Jokke Uddin muodossa. Tulokkaalle kasattiin alusta asti kauheat paineet ja odotukset.
Ensimmäinen matsi FC Rio Grandea vastaan meni jännittäessä ja mailaa puristaessa, mutta Ulvilan Miikka se kuitenkin teki meille sen yhden maalin, Elepän ÄLYTTÖMÄSTÄ 8 metrin korkusesta vippipallosta.
Kuopio Rock Cocks voitettiin, öh, jotain 5-2? Ammattimaista kirjanpitoa. Luoman Anna teki nätin maalin, sen muistan. Lohkovoittokamppailu Rio Granden (ja etenkin Lounelan Jusun) kanssa tiivistyi ja viimeinen matsi 1/13 -osaisesti turkulaista Southern Crowsia vastaan oli viimeisille minuuteilleen asti jännitysnäytelmä. Se oli kuulkaa Romun Maija joka upotti kaksi ratkaisevaa maalia 1/13 -osaisesti turkulaiseen verkkoon ja varmisti meille lohkovoiton. Erittäin huomioitavaa tässä matsissa oli se, että ikinä EHKÄ MINKÄÄN rock -liitännäisen turnauksen yhteydessä isä ja poika tekivät maalit peräkkäisissä vaihdoissa. Provinssin jykevä luottopakki Esko Takamäki teki ensin 3-0 ja poika Jarno perään 4-0. Itkin vuolaasti onnesta.
Tämän matsin aikana todistimme taas kerran jotain kaunista kun äänekkäästä fanijoukostamme kentälle ryntäsi nuoria viuhahtajia – laskin neljä rintaa ja yhden parin palleja. Kaikki kovasti viehättäviä. Ensimmäistä kertaa turnauksen historiassa tuomari ei oikein osannut suhtautua tilanteeseen, ja peli jatkui tämän jälkeen ihan normaalisti. (Viuhahdus jäi näkemäti myös SSBL:n taholta, ja ensimmäistä kertaa sitä ei palkittu loppugaalassa – pettymys.)
Puolivälierävastukseksi tuli Warner Music, ja ne vaikutti pelottavan nuorilta ja hyvännäkösiltä. Onneksi meillä oli Koskisen Johanna, joka kuittasi 1-0 johtomaalin tasatilanteeseen. Siilipuolustuksella pelannut Warner vikisi ja Provinssi vei.
Semifinaalissa vastaan tuli uskomattoman tehobuustin saanut Dog's Ball, jonka oli kyllä nyt syönyt jotain erikoista. Sen verran vakuuttavaa jälkeä olivat Tampereen hipit saaneet aikaan. Mira Koponen on viettänyt joukkueensa kanssa useita taktiikkapalavereita. No ei niistä nyt kuitenkaan meille vastusta ollut, mutta kauheen mukavia ne oli. Provinssi vei kuus muna.
Semifinaalissa vastaan tuli uskomattoman tehobuustin saanut Dog's Ball, jonka oli kyllä nyt syönyt jotain erikoista. Sen verran vakuuttavaa jälkeä olivat Tampereen hipit saaneet aikaan. Mira Koponen on viettänyt joukkueensa kanssa useita taktiikkapalavereita. No ei niistä nyt kuitenkaan meille vastusta ollut, mutta kauheen mukavia ne oli. Provinssi vei kuus muna.
Finaalissa vastaan tuli isäntäjoukkue Jepukka, joka oli kahteenkin kertaan ottanut rangaistuslaukauskisan tiellään finaaliin. Täähän oli selkeesti meidän juttu, itseluottamus katossa!
No me hävittiin 5-1 mutta HEI, HOPEE EI OO HÄPEE.
No me hävittiin 5-1 mutta HEI, HOPEE EI OO HÄPEE.
Illan kohokohtana oli tutuksi tullut iltatilaisuus jossa tutusti saatiin taas jotain muuta ku kultaa kaulaan. Mutta kivaa oli. Ja Koskisen Johanna oli all stars -kentällises hei! Kiitti, ens vuonna taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti